Hallinto-oikeus
Wikipedia
Oikeudenalat |
---|
Julkisoikeus |
Finanssioikeus |
Yksityisoikeus |
Esineoikeus |
Oikeuden yleistieteet |
Eurooppaoikeus |
Hallinto-oikeus on oikeustieteen tutkimusala, joka tutkii ja jäsentää kansallista ja eurooppalaista hallinto-oikeutta.
Kansallinen hallinto-oikeus jakautuu mm. kunnallisoikeuteen ja valtion hallinto-oikeuteen. Valtion hallinnosta hallinto-oikeuteen kuuluvat valtioneuvoston (VN) yleisistunnon alapuolella olevat valtion hallinnon päätöksentekoelimet. Valtioneuvostoa ja sen tasoisia toimielimiä tutkii valtiosääntöoikeus, jonka tutkimuskohde on myös eduskunta. Hallinto-oikeus selvittää viranomaistoiminnan oikeudellisia perusteita ja eri viranomaisten toimivaltaa. Niin ikään se tutkii hallintomenettelyä, hallintolainkäyttöä ja hallinnon oikeusturvakeinoja.
Oikeuslaitoksen osana hallinto-oikeus tarkoittaa hallintotuomioistuinta, josta haetaan muutosta hallintoviranomaisten ratkaisuihin. Hallinto-oikeus käsittelee hallintoriita-asioita ja muita hallintolainkäyttöasioista. Hallintoriita koskee julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta, kuten veroa, tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta kuuluvaa maksuvelvollisuutta. Riidassa on siis toisena asianosaisena useimmiten valtio tai kunta.
Suomessa on kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta, jotka sijaitsevat Helsingissä, Hämeenlinnassa, Kouvolassa, Kuopiossa, Oulussa, Rovaniemellä, Turussa ja Vaasassa. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallinto-oikeutensa. Hallinto-oikeuden ratkaisuihin voi pääsääntöisesti hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta, jos se myöntää valitusluvan. Eräissä asiaryhmissä valituslupaa ei kuitenkaan tarvita.
Eräissä tapauksissa muutosta voidaan hakea ylimääräisin muutoksenhakukeinoin, joita ovat mm. kantelu ja purku.
Katso myös
.