Vuodenaika
Wikipedia
Tiedosto:Schneelandschaft Furx.JPG | |
Vuodenajat ovat ilmastossa tapahtuvan vuotuisen kierron vaiheita.
Vuodenaikojen vaihtelu on seurausta Maan pyörimisakselin kallistumasta suhteessa Maan ratatason kohtisuoraan ja siitä johtuvista muutoksista Auringon säteilyn jakautumisessa.
Kallistuman vaikutukset ovat erilaisia eri puolilla maailmaa, ja siksi eri kulttuureissa on erilaisia tapoja jaotella vuosi osasiinsa. Esimerkiksi päiväntasaajan lähellä sijaitsevilla alueilla puhutaan vain sadekaudesta/monsuunikaudesta ja kuivasta kaudesta. Toisaalta Australian pohjoisosissa elävät alkuperäiskansat jakavat vuoden peräti kuuteen vuodenaikaan.
Suomalaisesta näkökulmasta on luontevaa jakaa vuosi neljään vuodenaikaan: talvi, kevät, kesä ja syksy.
Sisällysluettelo |
Vuodenaikojen syyt
Maa kiertää Auringon kerran vuodessa. Kiertäminen tapahtuu vastapäivään jos kuten yleensä, Maa esitetään asennossa jossa pohjoinen pallonpuolisko on kiertoradan yläpuolella. Kiertäessään Aurinkoa Maan pyörimisakseli pysyy suunnilleen vakiona: jos pyörimisakselin paikalle kuvitellaan nuoli, jonka kärki tulee ulos pohjoisella pallonpuoliskolla, niin nuoli osoittaa koko ajan suunnilleen kohti Pohjantähteä.
Maan vastaanottama Auringon säteily jakautuu vuoden mittaan eri lailla Maan kiertäessä radallaan Aurinkoa: kesäisin Maan pohjoinen pallonpuolisko vastaanottaa enemmän säteilyä kuin eteläinen, ja talvella eteläinen pallonpuolisko vastaanottaa enemmän säteilyä kuin pohjoinen. Keväällä ja syksyllä pallonpuoliskot vastaanottavat saman verran Auringon säteilyä.
Maan radan soikeuden vaikutus vuodenaikoihin
Maa kiertää Aurinkoa hieman soikealla radalla. Tämä ei juurikaan vaikuta vuodenaikoihin, koska maapallon rata on vain hieman soikea. Itse asiassa Maa on lähimpänä Aurinkoa, kun pohjoisella pallonpuoliskolla on talvi.
Tammikuun alussa Maa on Aurinkoa lähinnä (radan periheli) ja heinäkuun alussa kauimpana (radan apheli). Keskimäärin koko Maan vastaanottaman Auringon säteilyn määrä on aphelissa noin 7 % pienempi kuin perihelissä.[1]
Maa on kuitenkin lämpimämpi sen ollessa kauimpana aphelissa: koko Maan keskilämpötila on noin 2,3 °C astetta korkeampi kuin perihelissä. Tämä johtuu siitä, että Maan pohjoisella pallonpuoliskolla, joka on aphelissa kääntyneenä kohti Aurinkoa, on enemmän maata kuin merta. Mantereet lämpiävät helpommin kuin vesi, koska niillä on pienempi lämpökapasiteetti kuin vedellä.[1]
Pohjoisen pallonpuoliskon kesä on 2–3 päivää pidempi kuin eteläisen pallonpuoliskon kesä. Tämä johtuu Keplerin toisesta laista: planeetat liikkuvat radallaan hitaammin aphelissa.[1]
Leveysaste ja vuodenajat
Maan akselikallistuman (noin 23,5 astetta) takia vuodenajat ovat erilaisia eri leveysasteilla. Maa voidaan jakaa navan ja napapiirin väliseen kylmään vyöhykkeeseen, napapiirin ja kääntöpiirin väliseen lämpimään vyöhykkeeseen sekä kääntöpiirin ja päiväntasaajan väliseen kuumaan vyöhykkeeseen.
Pohjoisen napapiirin noin 66,5 astetta pohjoispuolella kesällä Aurinko voi paistaa läpi yön. Ilmiötä kutsutaan keskiyön auringoksi tai polaaripäiväksi. Kesäpäivänseisauksen aikana alue, jolla Auringon keskipiste ei laske horisontin alapuolelle, on suurimmillaan: Aurinko paistaa läpi yön kaikkialla napapiirin pohjoispuolella. Talvella napapiirin pohjoispuolella voi olla kaamos (polaariyö), jolloin aurinko ei nouse päivälläkään. Talvipäivänseisauksen aikana kaamosalue on suurimmillaan. Kaamoksen takia napaseutujen talvet ovat erittäin kylmiä. Tällöinkin ilmakehä saattaa sirottaa hämärää valoa joulukuisena yönä. Kun pohjoisessa on polaaripäivä tai polaariyö, on eteläisen napapiirin ja etelänavan välisellä alueella samaan aikaan vastaavasti polaariyö tai polaaripäivä.
Kravun ja Kauriin kääntöpiirien 23,5° P - 23,5° E välissä, varsinkin päiväntasaajalla, on aina lämmintä: päiväntasaajan lähettyvillä vuodenajat erottuvat toisistaan sateisuutensa perusteella. Päiväntasaajalla vuodessa on kaksi sadekautta ja kaksi kuivaa kautta; kääntöpiireillä on yksi sadekausi ja yksi kuiva kausi. Sateisuus liittyy auringonpaisteeseen: eniten sataa aikoina jolloin Aurinko paistaa suoraan yläpuolelta. Tämä tapahtuu kaksi kertaa vuodessa.
Vuodenaikojen ajoittaminen
| Vuodenaika | Kuukausi |
|---|---|
| Talvi | Tammikuu |
| Helmikuu | |
| Kevät | Maaliskuu |
| Huhtikuu | |
| Toukokuu | |
| Kesä | Kesäkuu |
| Heinäkuu | |
| Elokuu | |
| Syksy | Syyskuu |
| Lokakuu | |
| Marraskuu | |
| Talvi | Joulukuu |
Meteorologiassa vuodenajat (termiset vuodenajat) erotetaan toisistaan lämpötilan perusteella. Astronomiassa vuodenaikoja erottavat talvi- ja kesäpäivänseisaukset ja kevät- ja syyspäiväntasaukset: vuodenaika alkaa seisauksesta tai tasauksesta.
Tavallisessa puheessa eri maissa voi olla erilaisia käsityksiä siitä mistä vuodenaika alkaa ja käsitykset voivat vaihdella historiallisesti. Esimerkiksi Englannissa vuodenaikojen käsitetään alkavan kuukautta aikaisemmin kuin Suomessa: esimerkiksi kevään ajatellaan käsittävän helmi-, maalis- ja huhtikuun.[3]
Amerikkalaisissa englanninkielisissä kalentereissa kesän ja talven käsitetään alkavan vastaavasti kesäpäivänseisauksesta ja talvipäivänseisauksesta.
1800-luvulla Zacharias Topelius määritteli talven alkavan marraskuussa ja loppuvan huhtikuussa (syystalvi, sydäntalvi, kevättalvi), kevään olevan touko- ja kesäkuu, kesän heinä- ja elokuu, ja syksyn syys- ja lokakuu.[3]
Termiset vuodenajat
- Pääartikkeli: Termiset vuodenajat
| Talvi | Termisen talven alkaessa vuorokauden keskilämpötilan on alitettava pysyvästi 0°C sekä päättyessä ylitettävä pysyvästi 0°C. |
| Kevät | Meteorologiassa kevät on aikaa, jolloin vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä. |
| Kesä | Kesällä vuorokauden keskilämpötila ylittää pysyvästi 10 °C. |
| Syksy | Syksyllä vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä. |
Pysyvillä ylityksillä ja alituksilla tarkoitetaan pääsääntöisesti vähintään viiden peräkkäisen vuorokauden keskilämpötilan ylitystä tai alitusta annetun rajalämpötilan suhteen. Suomessa termisistä vuodenajoista pisin on talvi ja lyhyin kevät.
Katso myös
- Suomi – Vuodenajat
- Pohjoisnapa ja etelänapa: maan kuvitteellisen akselin kiertonavat.
- Päiväntasaaja jakaa maan pohjoiseen ja eteläiseen pallonpuoliskoon.
- Kesäpäivänseisaus: Kesäpäivä alkaa lyhetä.
- Syyspäiväntasaus: Päivä ja yö syksyllä yhtä pitkät.
- Talvipäivänseisaus: Päivä alkaa pidetä.
- Kevätpäiväntasaus: Päivä ja yö keväällä yhtä pitkät.
- Kravun kääntöpiiri: leveysaste 23,5 pohjoista, joka on maan akselikallistuman verran.
- Kauriin kääntöpiiri: leveyaste 23,5 eteläistä.
- Pohjoinen napapiiri: leveyaste 66,5 pohjoista, jonka pohjoispuolella on kesäyön aurinko ja kaamosyö.
- Eteläinen napapiiri: leveysaste 66,5 eteläistä, jonka eteläpuolella kesäyön aurinko ja talven kaamosyö.
Lähteet
- Hannu Karttunen, Ursa ja Tuorlan observatorio: Vuodenajat
- Vuodenaikojen vaihtelun määrittelytapoja Ilmatieteen laitos.
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 The Distant Sun NASA. Viitattu 2008-2-3.
- ↑ Vuodenajat kolmen kalenterikuukauden jaksoissa Ilmatieteen laitos. Viitattu 13.3.2008.
- ↑ 3,0 3,1 Heikki Oja: Aikakirja 2007 Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.
arc:ܫܘܚܠܦܐ ܕܫܢܬܐ.
A windows (pop-into) of information (full-content of Sensagent) triggered by double-clicking any word on your webpage. Give contextual explanation and translation from your sites !
Boggle