Definition and meaning of Jousi_(ase)

Wikipedia

Jousi on joustavasta kaaresta ja jänteestä koostuva ase, jolla ammutaan nuolia. Jousta voidaan käyttää sodankäynnissä, metsästyksessä ja urheilussa. Jousi on yksi vanhimpia ihmisen keksimiä laitteita.

Jousen toiminta perustuu jouseen sidotun mekaanisen energian nopeaan vapauttamiseen. Tällä energialla ammutaan nuoli. Jousi oli merkittävä sodankäynnissä aina ampuma-aseiden kehittymiseen saakka. Nykyisin niitä käytetään lähinnä urheiluun ja metsästykseen.

Eri puolilla maailmaa on aikojen saatossa käytetty erilaisia jousia. Perinteisissä jousissa kaari voi rakentua yhdestä puunkappaleesta (kuten englantilaisessa pitkäjousessa ja afrikkalaisissa ja eteläamerikkalaisissa jousissa), laminoidusta puusta (japanilaisessa ja saamelaisessa jousessa), puusta ja sen ulkopintaan liimatuista eläinten jänteistä (Pohjois-Amerikan intiaanit), tai puusta, sarvesta ja jänteistä (Aasia). Nykyaikana metsästyksessä ja urheilussa käytettävät jouset valmistetaan tavallisesti synteettisistä materiaaleista, koska ne ovat kevyitä ja ne voi optimoida joustosuhteeltaan paremmin kuin perinnejousen. Yleisin uudenaikainen jousityyppi on taljajousi.

Historia

Jousi on keksitty todennäköisesti 20 000 - 50 000 vuotta sitten, ja se on levinnyt jo varhain lähes kaikkialle maailmaan (Amerikan mantereella jousen käyttöönotto on vallitsevan näkemyksen mukaan tapahtunut suhteellisen myöhään, vasta noin tuhat vuotta sitten, ja Australian mantereella jousta ei tiettävästi ole koskaan tunnettu).

Vanhin tunnettu jousi on 14000 vuoden ikäinen ja löydetty Stellmoorista Saksasta. Se liittyy myöhäiseen Hampurin kulttuuriin, jossa metsästettiin peuroja. Holmegårdin tanskalainen jousi on myös suunnilleen yhtä vanha. Vanhimmat, suunnilleen saman ikäiset nuolet on löydetty Lila Loshultista ja Stellmoorista.Madeleinen ja epi-Gravetten kauden pienet piikivikärjet viittaavat jousen keksimiseen jo aikaisemmin.

Jousesta muodostui eri puolilla maailmaa tärkein metsästys- ja kaukotaisteluase, ja se säilytti tämän asemansa myös Euroopassa aina tuliaseiden läpimurtoon asti 1500-luvulla. Viimeisen kerran sotajoukko käytti Manner-Euroopassa pitkäjousta aseena 1630 (Kustaa II Aadolfin maihinnousuarmeijan skotlantilaiset palkkasoturit Rügenin saarella Stralsundin lähellä). Britteinsaarilla jousen sotilaallinen merkitys jatkui pitempään rinnan tuliaseiden kanssa.^[1] Joidenkin alkuperäiskansojen parissa jousi on vielä tänäkin päivänä käytössä päivittäisessä ravinnonhankinnassa muun muassa Amazonasin ja Papua-Uusi-Guinean viidakkoalueilla.

Eri jousityyppejä

Kilpa- eli olympiajousi

Nykyiset kilpailuissa käytettävät jouset koostuvat pääosin hiili-/lasikuidusta ja kevytmetalliseoksista ja ne ovat moniosaisia. Jousen lavat tehdään nykyisin laminoimalla muun muassa vaahterasta, hiili- ja lasikuidusta sekä kevlarista. Jousten tärkeät lisävarusteet, tähtäimet ja vakaajat ovat hiilikuitua ja/tai alumiinia.

Kilpanuolet jaetaan pääosin kahteen ryhmään: sisä- ja ulkonuoliin. Ulkonuolet ovat nimensä mukaisesti ulkona käytettäviä ja rakenteeltaan usein alumiini-hiilikuituseosta ja erittäin ohuita. Sisänuolet ovat usein kokonaan alumiinia ja edellisiä paksumpia. Laadukkaat kilpa-ammuntavälineet maksavat yleensä 1500-2000€. Kilpajouset eivät kuitenkaan ole nimensä veroisesti hyviä pitkänmatkan ammuntaan, sillä ne on optimoitu tarkkuusammuntaan

Kilpajousilla ammutaan värikkäistä rengaskehistä koostuvaan rengastauluun pitkiltä etäisyyksiltä. Suurin virallisissa kilpailuissa käytetty ampumaetäisyys on 90 metriä. Jousiammunta on olympialaji.

Vastakaarijousi

Vastakaarijousi tarkoittaa jousta, jonka päät kaartuvat ampujasta ulospäin eivätkä ampujaan päin, kuten perinteisenmallisessa jousessa. Metsästyksessä ja harrastusammunnassa yleisesti käytetty, lasi- tai hiilikuidusta ja puusta laminoitu vastakaarijousi poikkeaa kilpajousista yleensä pienemmän pituutensa, suuremman jäykkyytensä ja vähäisempien lisävarusteidensa vuoksi.

Varsijousi

Varsijousi on jousen kehittyneempi muoto, jota Euroopassa käytettiin varsinkin keskiajalla. Varsijousi koostuu kaaresta (lapa) joka on kiinnitetty poikittain laukaisukoneistolla varustettuun tukkiin. Varsijousella ammutaan lyhyitä nuolia, vasamia.

Taljajousi

Vuonna 1967 Holless Wilbur Allenin patentoiman taljajousen idea on siinä, että jousen virittämiseen vaadittava voima putoaa vedon kuluessa 50 - 80% huippuarvostaan jousen molempiin päihin akseloitujen taljapyörien(oikeammin epäkeskopyörien) ansiosta. Tämä mahdollistaa taljajousella ammuttaessa huomattavasti pidemmän tähtäysajan kuin saman jäykkyyden omaavalla tavallisella jousella. Taljajousessa käytettävät kilpanuolet tehdään alumiini-hiilikuituseoksesta. Taljajousessa saa kansainvälisten sääntöjen mukaan olla optiikkaa sisältävä tähtäin, toisin kuin olympiajousessa. Taljajousiammunta ei ole olympialaji.

Taljajousia käytetään yleisesti metsästykseen eri puolilla maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa, josta käytännössä kaikki metsästystaljajouset myös tulevat. Taljajousen metsästysnuolet valmistetaan tavallisesti duralumiinista tai hiilikuidusta, ja ne varustetaan erittäin terävällä leikkaavalla kärjellä.

Toisin kuin yleensä kuvitellaan, jousi on metsästysaseena kaatokyvyltään lyhyellä matkalla täysin moderniin kivääriin verrattava ase. Jousella on nykyaikana kaadettu kaikkea riistaa hirviä, karhuja ja norsuja myöten. Tarkat ampumamatkat ovat jousimetsästyksessä murto-osan kiväärimatkoista, ja näiltä lyhyiltäkin matkoilta luotettavan riistalaukauksen ampuminen vaatii jousimetsästäjältä moninkertaisesti enemmän harjoittelua ja harrastukselle omistautumista kuin tuliasein tapahtuva jahti.

Useat miljoonat metsästäjät eri puolilla maailmaa ovatkin lisänneet metsästysjousen asevalikoimaansa metsästysmuodon haasteellisuuden ja sitä kautta onnistuneesta kaadosta syntyvän suuremman tyydytyksen ansiosta. Suomessa jousimetsästys on sallittu jousella, jonka vetovastus on yli 180 Newtonia. Varsi- eli jalkajousella ei Suomessa saa metsästää.

Uuden ajan kantamajouset

Kantamajouset perustuvat kovaan jännitteeseen ja siihen, että jousto tapahtuu kokonaan jänteessä. Näin ollen lähes joustamaton puujousi antaa suuremman vastustusvoiman, jolloin kantama saattaa kasvaa jopa 500m ammuntaan. Kuitenkin langanvalinta on tärkeää uudenajan jousissa. Esimerkiksi jos veto on 20 kg voimalla, kannattaa naru solmia 15 kg:n voimalla, jolloin jousto alkaa. Näin ollen usein tavoitellaan sitä, että jousi joustaa vain hieman ja nuolelle annetaan mahdollisimman pitkä veto etenkin metsästyksessä.

Ballista

Ballista oli iso varsijousen tapainen ase, jolla voitiin ampua keihäitä.

Tähtäin

Tähtäin on jousen keskiosaan kiinnitetty mekaaninen laite, jonka avulla tähtäyspistettä voidaan siirtää sekä pysty- että vaakasuunnassa. Osumapistettä muutettaessa tähtäimen jyvää siirretään aina osuman suuntaan.

Kilpaa tähtäinjousella ammuttaessa on kansainvälisten sääntöjen mukaan salittua käyttää vain yhtä tähtäyspistettä. Kun taas esimerkiksi kivääriaseella ammuttaessa tähtäys tapahtuu kahden tähtäyspisteen, jyvän ja hahlon avulla. Jousiampujalla on käytössään vain jyvä ja jännettä jännittävän käden vieminen leuan alle ankkurointipisteeseen toimii ikään kuin hahlona.

Jousen tähtäin on periaatteessa hyvin yksinkertainen laite. Tosin nykyaikaisen kilpailujousen tähtäimet ovat melkoisen monimutkaisia hienomekaanisia laitteita, joiden avulla jousiampuja voi siirtää ja hallita osumapistettään tähtäyssilmänsä suhteen sekä pysty-, sivu- että syvyyssuunnassa millin tarkkuudella.

Käytännössä tämä tarkoittaa, sitä että mitä pidempi ammuntamatka, sitä alempana jyvä on pystyasteikolla ja päinvastoin. Sivusuunnassa jyvän sijainti määräytyy ampujan nuolien lento-ominaisuuksien, ammuntatekniikan, tuulen, valokulman ja monen muun seikan perusteella. Tähtäimen varren muuttaminen syvyyssuunnassa antaa lisää säätömahdollisuutta ammuntaetäisyyden kasvaessa. Moni jousiampuja joutuukin vetämään tähtimen vartta sisään (jousta päin) pystyäkseen ampumaan pitkiä ammuntaetäisyyksiä.

Jousimetsästäjät käyttävät usein tähtäintä, jossa on kolme päällekkäistä eri väreillä koodattua jyvää. Jokaiselle jyvälle on testiammunnalla määritetty eri ampumaetäisyys. Saaliin ilmestyttyä näköpiiriin ja metsästäjän arvioitua etäisyyden saaliinsa, voi hän valita nopeasti sen jyvän, jonka uskoo antavan parhaimman osuman arvioituaan välimatkaa saaliiseensa.

Taljajousiammunnassa on sallittu kaksi tähtäinpistettä toisin kuin tähtäinjousessa. Muitakin eroja tähtäinjouseen nähden on, sillä jyväsysteemissä saa käyttää suurentavaa optiikkaa ja jänteellä saa olla takatähtäin. Takatähtäin on pieni reikämekanismi (piipperi), jonka läpi taljajousiampuja katsoo tähtäimen etupään linssissä olevaa jyväpistettä.

Vaistojousiammunnassa ei ole sallittua käyttää tähtäintä. Siinä ampuja tähtää pelkästään nuolensa avulla.

Katso myös

• Jousiammunta
• Kyudo

Lähteet

Aiheesta muualla

• Keskustelua perinnejousista
• Jousiammuntalinkkejä
• Suomen Jousimetsästäjäin Liitto
• Jousen rakennusohje.

.